Aamulla satoi kaatamalla, jotkut hurrikaaninrippeet yltivät tännekin. Äiti täällä sataa, sanoi tyttö nyreästi kun aukaisi auton oven kipittääkseen koulun edessä kiemurtelevasta autoletkasta sisälle kouluun. Niinpä niin lapseni, Suomessa sataa syksyllä aina. Tai ainakin melkein aina. Tämän päivän säätiedotuksen tarjosi äiti, joka kertoi, että siellä oli ollut taas ihana aurinkoinen syyspäivä. No, jossain päin sataa aina, ja tänään se oli täällä. Autoletkamatka jatkuu sitten töihin asti. Puhelimen kalenteri hälyttää viidentoista minuutin varoituksen palaveriin. Se palaveri meni sivu suun, matka jatkuu muttei joutuisasti. Varmaan taas joku onnettomuus. Seuraavan palaverin varoitushälytys pirisee. Taitaa sama käydä sillekin. Millään en ehdi ajoissa, enkä ainakaan noutamaan sitä kaikkein tärkeintä, joka-aamuista elämän eliksiiriä, kahvimukillista, jota ilman ei työpäivä ala iloisissa merkeissä eikä silmät aukea.
Siinä matkan taittuessa onkin sitten mukava ajatella niitä näitä, kun liikenne seisoo ja auton katto kumisee sateessa kuin rumpu. Tähdenlentoja, tykinkuulia, kuvailivat lapset aamulla sadepisaroita sivuikkunoissaan. Mitähän sitä laittaisi ruuaksi. Ja olikohan siellä kaapissa enää mitään. Ei varmaan kun eilenkin nautimme hurrikaanisateesta, eikä sateella ole kiva mennä kauppaan. Varsinkaan lasten kanssa. Ja varsinkin, jos hehtaarihallin parkkipaikalta saa sen viimeisimmän ruudun.
Sateiselta parkkipaikalta mailin päässä kaupan ovet - kuvitelmasta ajatukset juoksevat hypoteeseihin. Otetaan pieni ajatusleikki ja oletetaan, että allekirjoittaneella olisi seuraelämää. Tähän mennessä on selvinnyt muilta ystäviltä ja tuttavilta, että deittailu täällä ei ole välttämättä alusta lähtien vakavamielistä. Tärkeitä on, että on deittejä. Aiemmassa blogissa aiheesta jo mainitsinkin, kun 10 vuotta nuorempi neiti kävi vähän väliä deiteillä monen eri ihmisen kanssa. Ilmeisesti, en ole kyllä ihan satavarma, on ihan hyväksyttyä, että sitä deittailee useampaakin henkilöä samaan aikaan. Onhan se ainakin tehokasta, voi tehdä samalla vertailevaa tutkimusta, eikä kevyessä deittailussa tarvitse sitoutua mihinkään vakavaan. Ja sekin on mukavaa, ettei tarvitse rynnätä vakavaan parisuhteeseen heti toisen tavattuaan, vaan voi tarkkailla tilannetta ja sen etenemistä vähän niin kuin pienoisen välimatkan päästä. Ei tarvitse ostaa sikaa säkissä niin sanoakseni, vaan tutustua ja tunnustella, että onko tuo toinen nyt sellainen, että tästä kannattaa lähteä mitään vakavampaa kehittelemään. Lisäksi olen ymmärryksessä, että jossain vaiheessa on kuitenkin asiallista sopia, että ”we are dating exclusively”, eli deittaillaan vain toisiamme, ja muut kandidaatit jätetään langalle.
Kuten oheisesta hypoteettisesta asettelusta käy ilmi, kuviossa on aika monta asiaa, jotka eivät ole ihan vielä selvillä: 1) onko ok, että deittailee useampaa henkilöä samaan aikaan, 2) jos useamman henkilön deittailu samanaikaisesti on ok, onko sopivaa, että siinä vaiheessa kertoo kaikille osapuolille, että deittailee monta henkilöä samanaikaisesti - ”kyllä deittailen muitakin, deittejä on joka illalle ja parhaimmalle kaksi” – 3) missä vaiheessa julistetaan, että deittaillaan vain toisiamme, ja onko siitä keskusteleminen edes sallittua, vai pitäisikö tämän aikapisteen olla molemmille osapuolille itsestään selvää.
Toinen asiakokonaisuus, joka painaa mieltä, on se, että entäs kun haluaa vain deittailla, eikä mitään sen vakavampaa. Seuraa konserttiin tai tapahtumaan, tai vastaavaa. Naispuoleisten yh-ystävien kanssa ei koskaan ole yhteistä aikaa, suurin osa huolehtii lapsistaan koko ajan. Ilmoituksen laittaminen nettiin nainen-hakee-naista –palstalle todennäköisesti tuottaa väärän lopputuloksen. Miesseura on ajoin ihan mukavaa, joten deittailu olisi varmaan ihan kiva vaihtoehto. Mutta millä tehdä tämä deittailun vakavuusasteen, tai siis sen vakavuuden puuttumisen, toiselle osapuolelle selväksi? Heti ensimmäisessä keskustelussa ”tehdäänpä pelisäännöt selväksi, että en muuten ole kiinnostunut parisuhteesta, mutta jos seura kelpaa niin sitten”, vai sitten kun jo vähän tunnetaan? Ensimmäisessä vaihtoehdossa voi kandidaatti ottaa nokkiinsa, varsinkin jos asian hänelle tökerösti esittää, että mitä tuo nainen minusta oikein ajattelee, tässähän on tarkoitus vain tutustua eikä sen kummempaa. Toisessa vaihtoehdossa voi olla yhtä huono lopputulos. Asiat lähtevät etenemään liian kovalla vauhdilla ja sitten siinä saakin polkea jarrua ja selitellä, että en ihan tällä tarkoituksella ollut liikkeellä. Josta toinen voi myös ottaa hyvinkin nokkiinsa, varsinkin jos asian hänelle tökerösti selittää. Tai jättää selittämättä ja vain antaa ymmärtää. Varsinaista tasapainoilua vaihtoehtojen kanssa, liian vaikeaa. Täytyy varmaan kutsua naapurin rouva joku ilta happy hourille, jos jotain ohjenuoraa löytyisi.
Autoletkamatka on päätynyt työpaikan parkkitaloon, joka on melkein tyhjä. Hurrikaanisateet, oiva tekosyy jäädä kotiin tekemään etätyöpäivää. Työkaverin käyttämä tavallinenkin autopaikka on tyhjä, mutta eri syystä. Hän on työmatkalla Kolumbiassa. Ei ihan vaaratonta hommaa se. Meillä on 24 tunnin sopimus. Jos hänestä ei kuulu mitään 24 tuntiin, minun pitää tehdä hälytys ja aktivoida kaikki mahdolliset tahot ja organisoida lunnasrahojen keruu, jotta tässä tapauksessa todennäköisesti kidnapattu kollega saadaan takaisin. Mitäpä sitä ei tekisi leipänsä eteen, mutta vaarallisen työn lisä olisi varmasti ihan mukava.
Rakkaudella,
Äiti
Siinä matkan taittuessa onkin sitten mukava ajatella niitä näitä, kun liikenne seisoo ja auton katto kumisee sateessa kuin rumpu. Tähdenlentoja, tykinkuulia, kuvailivat lapset aamulla sadepisaroita sivuikkunoissaan. Mitähän sitä laittaisi ruuaksi. Ja olikohan siellä kaapissa enää mitään. Ei varmaan kun eilenkin nautimme hurrikaanisateesta, eikä sateella ole kiva mennä kauppaan. Varsinkaan lasten kanssa. Ja varsinkin, jos hehtaarihallin parkkipaikalta saa sen viimeisimmän ruudun.
Sateiselta parkkipaikalta mailin päässä kaupan ovet - kuvitelmasta ajatukset juoksevat hypoteeseihin. Otetaan pieni ajatusleikki ja oletetaan, että allekirjoittaneella olisi seuraelämää. Tähän mennessä on selvinnyt muilta ystäviltä ja tuttavilta, että deittailu täällä ei ole välttämättä alusta lähtien vakavamielistä. Tärkeitä on, että on deittejä. Aiemmassa blogissa aiheesta jo mainitsinkin, kun 10 vuotta nuorempi neiti kävi vähän väliä deiteillä monen eri ihmisen kanssa. Ilmeisesti, en ole kyllä ihan satavarma, on ihan hyväksyttyä, että sitä deittailee useampaakin henkilöä samaan aikaan. Onhan se ainakin tehokasta, voi tehdä samalla vertailevaa tutkimusta, eikä kevyessä deittailussa tarvitse sitoutua mihinkään vakavaan. Ja sekin on mukavaa, ettei tarvitse rynnätä vakavaan parisuhteeseen heti toisen tavattuaan, vaan voi tarkkailla tilannetta ja sen etenemistä vähän niin kuin pienoisen välimatkan päästä. Ei tarvitse ostaa sikaa säkissä niin sanoakseni, vaan tutustua ja tunnustella, että onko tuo toinen nyt sellainen, että tästä kannattaa lähteä mitään vakavampaa kehittelemään. Lisäksi olen ymmärryksessä, että jossain vaiheessa on kuitenkin asiallista sopia, että ”we are dating exclusively”, eli deittaillaan vain toisiamme, ja muut kandidaatit jätetään langalle.
Kuten oheisesta hypoteettisesta asettelusta käy ilmi, kuviossa on aika monta asiaa, jotka eivät ole ihan vielä selvillä: 1) onko ok, että deittailee useampaa henkilöä samaan aikaan, 2) jos useamman henkilön deittailu samanaikaisesti on ok, onko sopivaa, että siinä vaiheessa kertoo kaikille osapuolille, että deittailee monta henkilöä samanaikaisesti - ”kyllä deittailen muitakin, deittejä on joka illalle ja parhaimmalle kaksi” – 3) missä vaiheessa julistetaan, että deittaillaan vain toisiamme, ja onko siitä keskusteleminen edes sallittua, vai pitäisikö tämän aikapisteen olla molemmille osapuolille itsestään selvää.
Toinen asiakokonaisuus, joka painaa mieltä, on se, että entäs kun haluaa vain deittailla, eikä mitään sen vakavampaa. Seuraa konserttiin tai tapahtumaan, tai vastaavaa. Naispuoleisten yh-ystävien kanssa ei koskaan ole yhteistä aikaa, suurin osa huolehtii lapsistaan koko ajan. Ilmoituksen laittaminen nettiin nainen-hakee-naista –palstalle todennäköisesti tuottaa väärän lopputuloksen. Miesseura on ajoin ihan mukavaa, joten deittailu olisi varmaan ihan kiva vaihtoehto. Mutta millä tehdä tämä deittailun vakavuusasteen, tai siis sen vakavuuden puuttumisen, toiselle osapuolelle selväksi? Heti ensimmäisessä keskustelussa ”tehdäänpä pelisäännöt selväksi, että en muuten ole kiinnostunut parisuhteesta, mutta jos seura kelpaa niin sitten”, vai sitten kun jo vähän tunnetaan? Ensimmäisessä vaihtoehdossa voi kandidaatti ottaa nokkiinsa, varsinkin jos asian hänelle tökerösti esittää, että mitä tuo nainen minusta oikein ajattelee, tässähän on tarkoitus vain tutustua eikä sen kummempaa. Toisessa vaihtoehdossa voi olla yhtä huono lopputulos. Asiat lähtevät etenemään liian kovalla vauhdilla ja sitten siinä saakin polkea jarrua ja selitellä, että en ihan tällä tarkoituksella ollut liikkeellä. Josta toinen voi myös ottaa hyvinkin nokkiinsa, varsinkin jos asian hänelle tökerösti selittää. Tai jättää selittämättä ja vain antaa ymmärtää. Varsinaista tasapainoilua vaihtoehtojen kanssa, liian vaikeaa. Täytyy varmaan kutsua naapurin rouva joku ilta happy hourille, jos jotain ohjenuoraa löytyisi.
Autoletkamatka on päätynyt työpaikan parkkitaloon, joka on melkein tyhjä. Hurrikaanisateet, oiva tekosyy jäädä kotiin tekemään etätyöpäivää. Työkaverin käyttämä tavallinenkin autopaikka on tyhjä, mutta eri syystä. Hän on työmatkalla Kolumbiassa. Ei ihan vaaratonta hommaa se. Meillä on 24 tunnin sopimus. Jos hänestä ei kuulu mitään 24 tuntiin, minun pitää tehdä hälytys ja aktivoida kaikki mahdolliset tahot ja organisoida lunnasrahojen keruu, jotta tässä tapauksessa todennäköisesti kidnapattu kollega saadaan takaisin. Mitäpä sitä ei tekisi leipänsä eteen, mutta vaarallisen työn lisä olisi varmasti ihan mukava.
Rakkaudella,
Äiti
No comments:
Post a Comment