Töiden menettäminen, vaikkakin odotettu, on osoittautunut kovin haasteelliseksi pääkopan kapasiteetin ja toimintakyvyn suhteen, kun nuppi taitaa muutenkin tarvita kuntoharjoittelua. Meillä on ollut jo aiemmin yhteisenä vitsinä, että äiti ei muista mitään ja puhuu muutenkin välillä ihan sekavia. Esimerkiksi pojalle kerran sanoin: ”Syö vaatteet”, kun piti sanoa että syö ruoka ja pue vaatteet. Eilen sentään muistin, että pojan vuoro oli viedä luokalleen välipalaa, ja juhlimme sitä pienenä voittona siitä, että äidillä on sentään joidenkin aivosolujen välinen yhteys toiminnassa. Juhlien jälkimainingeissa poika totesi, että kyllähän sinä vielä jotain muistat, kun muistit tänään missä koti on. Niinpä niin… vielä tulee sekin päivä jolloin sitäkään ei enää muista.
Jotta tähän pääkopan sekavaan olotilaan ja tulevaisuuden vaihtoehtoihin tulisi jotain selkeämpää rakennetta, tein harjoituksen, jota liikemaailmassa kutsutaan päätöspuuksi. Tässä mallissa kaikki eri vaihtoehdot kartoitetaan ja analysoidaan. Päätöspuu lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa pitää tehdä päätös siitä, mihin suuntaan elämässä seuraavaksi. Meikäläisen tapauksessa puuhun näyttää muodostuvan kolme päähaaraa:
Jotta tähän pääkopan sekavaan olotilaan ja tulevaisuuden vaihtoehtoihin tulisi jotain selkeämpää rakennetta, tein harjoituksen, jota liikemaailmassa kutsutaan päätöspuuksi. Tässä mallissa kaikki eri vaihtoehdot kartoitetaan ja analysoidaan. Päätöspuu lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa pitää tehdä päätös siitä, mihin suuntaan elämässä seuraavaksi. Meikäläisen tapauksessa puuhun näyttää muodostuvan kolme päähaaraa:
1. Jatketaan samaan malliin, eli entisen koulutuksen ja työkokemuksen perusteella. Tästä on kaksi eri linjausta, ns. varma nakki, joka tarkoittaa sitä, että löytyy lähes vastaavaa työtä hyvin samanlaiselta toimialalta. Tällöin pääsee heti tuottamaan firmaan tulosta, eikä tarvitse kovin paljon ponnistella työnsä tekemiseksi. Väistämättä tämä tarkoittaa tosin sitä, että silloin voi työhön voi olla vaikea motivoitua, jos tekee suunnilleen samaa kuin ennenkin. Uraoravanpyörä voi myös uhata, ja silloin kärsii aika lasten kanssa. Toinen linjaus on sama ura, eri toimiala. Sanotaanko että vaikka ohjelmoija, joka työskentelee ensin vakuutusyhtiön IT-osastolla, ja sitten valtion virastossa A. Mielenkiintoista ja haastavaa ainakin joksikin aikaa, oppii uutta, mutta uraoravanpyörän riski on suurempi.
2. Unelmien toteutus. Tässä puunhaarassa analysoidaan ne kaikki vaihtoehdot, jotka ovat intohimojani. Mikäs sen mukavampaa kuin tehdä elääkseen sitä mitä rakastaa. Tai tässä tapauksessa ”elääkseen” saattaa joutua korjaamaan ”kituuttaakseen” -sanalla. Ajatellaanpa ihan itseään huvittaakseen kirjailijavaihtoehtoa. Unelmaduuni! Voi ottaa rennosti ja istua pihakeinussa naputtelemassa. Kerätä ideoita sieltä täältä, notkua kaduilla, puistoissa ja kuppiloissa. Luulen, että Reijo Mäki on esimerkiksi viettänyt aika monta kosteaa iltaa turkulaisissa ravitsemusalan liikkeissä, jotta on saanut niin eläväisesti kuvattua Vareksen edesottamukset. Mukavaa! Mutta jottei kaikki olisi niin valmiiksi nättiä, pitää olla se haaste: leivänansaintamahdollisuudet ovat hieman kyseenalaiset. Vaikka aika monta koskettavaa tarinaa varmaan syntyisi paikallisista leipäjonoista. Pari muutakin intohimoa minulla on, puutarhassa puuhaaminen ja ravitsemustieteet, ei nestemäiset. Molempi näistä vaatisi uudelleenkouluttautumista. Pistää miettimään.
3. Plan B. Tämän puunhaaran tullessa valittua jatketaan määrätietoisesti tavoitellen naimisiinmenoa. Ensimmäinen vaihtoehto olisi mennä rikkaisiin naimisiin. Mitä vanhempi ja rikkaampi mies, sitä parempi. Tällöin voisi hyvin keskittyä elämän hyviin puoliin, lasten kanssa oleiluun, shoppailuun, matkailuun ja tehdä vaikka hyväntekeväisyyttä siinä sivussa. Haittapuoli on vaihtoehdon vaatima alkuinvestointi. Rikkaalla miehellä on varmasti varaa mistä valita, joten pientä peruskorjausta pitäisi ensin tehdä vähän siellä ja täällä, ja aloittaa puolen vuoden kuntotreeni. Tuskin pelkällä herkällä hämäläissielulla kovaa markkina-arvoa on. Negatiivisena puolena tässä vaihtoehdossa on se, että omanarvontunto voi suomalaisella itsenäisellä naisella tietoisesta siivelläelämisestä hieman haavoittua. Eikä niitä rikkaita miehiä taida ihan helppo olla löytää. Josta päästäänkin toiseen alavaihtoehtoon, eli ei niin rikas mies, mutta tarpeeksi, ettei tarvitse turhia elämän vastavirrassa räpiköidä. Voisi vaikka valita jonkun alueen tuosta intohimokategoriasta päätoimeksi, tai pyörittää sitä puolikuopattua omaa firmaa. Eduksi olisi, jos tässä vaihtoehdossa mies olisi mukava ja miellyttävä, jotta voisi nauttia myös muista luontoiseduista. Näitäkään kandidaatteja ei ihan joka puussa kasva, vaikka näistä havaintoja on tehty enemmän kuin ensimmäisistä.
Olen nyt räknännyt eri vaihtoehtojen plussia ja miinuksia yhteen, ja kaksi vaihtoehdoista näyttää selkeästi erottuvan joukosta: sama ura mutta eri toimiala, sekä kohtuullisen rikas ja mukava mies. Haasteita odotettavissa molemmilla puunhaaroilla.
Päätöspuusta on karsittu kuollut oksa, eli se, että ei tehdä mitään ja heittäydytään työttömäksi.
No niin, tutut ja tuntemattomat ystävät, mikä saa vaihtoehdoista saa eniten ääniä? Ja tuleeko teillä mieleen muita vaihtoehtoja?
Rakkaudella, Äiti
2. Unelmien toteutus. Tässä puunhaarassa analysoidaan ne kaikki vaihtoehdot, jotka ovat intohimojani. Mikäs sen mukavampaa kuin tehdä elääkseen sitä mitä rakastaa. Tai tässä tapauksessa ”elääkseen” saattaa joutua korjaamaan ”kituuttaakseen” -sanalla. Ajatellaanpa ihan itseään huvittaakseen kirjailijavaihtoehtoa. Unelmaduuni! Voi ottaa rennosti ja istua pihakeinussa naputtelemassa. Kerätä ideoita sieltä täältä, notkua kaduilla, puistoissa ja kuppiloissa. Luulen, että Reijo Mäki on esimerkiksi viettänyt aika monta kosteaa iltaa turkulaisissa ravitsemusalan liikkeissä, jotta on saanut niin eläväisesti kuvattua Vareksen edesottamukset. Mukavaa! Mutta jottei kaikki olisi niin valmiiksi nättiä, pitää olla se haaste: leivänansaintamahdollisuudet ovat hieman kyseenalaiset. Vaikka aika monta koskettavaa tarinaa varmaan syntyisi paikallisista leipäjonoista. Pari muutakin intohimoa minulla on, puutarhassa puuhaaminen ja ravitsemustieteet, ei nestemäiset. Molempi näistä vaatisi uudelleenkouluttautumista. Pistää miettimään.
3. Plan B. Tämän puunhaaran tullessa valittua jatketaan määrätietoisesti tavoitellen naimisiinmenoa. Ensimmäinen vaihtoehto olisi mennä rikkaisiin naimisiin. Mitä vanhempi ja rikkaampi mies, sitä parempi. Tällöin voisi hyvin keskittyä elämän hyviin puoliin, lasten kanssa oleiluun, shoppailuun, matkailuun ja tehdä vaikka hyväntekeväisyyttä siinä sivussa. Haittapuoli on vaihtoehdon vaatima alkuinvestointi. Rikkaalla miehellä on varmasti varaa mistä valita, joten pientä peruskorjausta pitäisi ensin tehdä vähän siellä ja täällä, ja aloittaa puolen vuoden kuntotreeni. Tuskin pelkällä herkällä hämäläissielulla kovaa markkina-arvoa on. Negatiivisena puolena tässä vaihtoehdossa on se, että omanarvontunto voi suomalaisella itsenäisellä naisella tietoisesta siivelläelämisestä hieman haavoittua. Eikä niitä rikkaita miehiä taida ihan helppo olla löytää. Josta päästäänkin toiseen alavaihtoehtoon, eli ei niin rikas mies, mutta tarpeeksi, ettei tarvitse turhia elämän vastavirrassa räpiköidä. Voisi vaikka valita jonkun alueen tuosta intohimokategoriasta päätoimeksi, tai pyörittää sitä puolikuopattua omaa firmaa. Eduksi olisi, jos tässä vaihtoehdossa mies olisi mukava ja miellyttävä, jotta voisi nauttia myös muista luontoiseduista. Näitäkään kandidaatteja ei ihan joka puussa kasva, vaikka näistä havaintoja on tehty enemmän kuin ensimmäisistä.
Olen nyt räknännyt eri vaihtoehtojen plussia ja miinuksia yhteen, ja kaksi vaihtoehdoista näyttää selkeästi erottuvan joukosta: sama ura mutta eri toimiala, sekä kohtuullisen rikas ja mukava mies. Haasteita odotettavissa molemmilla puunhaaroilla.
Päätöspuusta on karsittu kuollut oksa, eli se, että ei tehdä mitään ja heittäydytään työttömäksi.
No niin, tutut ja tuntemattomat ystävät, mikä saa vaihtoehdoista saa eniten ääniä? Ja tuleeko teillä mieleen muita vaihtoehtoja?
Rakkaudella, Äiti
No comments:
Post a Comment