Olen päättänyt ryhtyä seuraamaan amerikkalaista jalkapalloa. Päätökseen on kovasti vaikuttanut se, että työpaikalla kuutioni on sijoitettuna kahden jalkapallohullun kuutioiden väliin. Siinä väkisinkin tarttuu jotain korvaan, kun he pelin jälkeisenä päivänä puivat pelin kulun ylitseni kovaan ääneen. Olen joskus ihan kokonaisen pelinkin katsonut, ja joku deittailemani mies on kärsivällisesti selostanut pelin kulun, strategian, pistelaskun ja muut hienoudet. Että ei tässä nyt ihan ensimmäistä kertaa olla pappia kyydissä. Jännittävä ja mukaansatempaava peli, mutta sisälle pääsyyn tarvitaan ilmiselvästi vähän tarkempaa pelin ja pelaajien tuntemista, sen verran olen ulkona kollegoideni keskusteluista.
Nyt on täydellinen aika aloittaa jalkapallon seuraaminen. Harjoittelukausi (tai miksikä sitä sanotaan, en ole vielä ihan terminologian kanssa sinut) on nimittäin alkamassa. Joukkueet on virkistetty uusilla pelaajilla, ja joukkueiden harjoittelua seurataan mediassa analysoiden jokaisen pelaajan jokainen askel. Aloitan perehtymisen kotiseurastani Dallas Cowboysista. Pari ensimmäistä mediaviikkoa olen tainnut jo missata, mutta nyt on median pääpuheenaihe näköjään se, että Dez Bryant on loukannut nilkkansa, ja on ulkona pelistä. Tähän mennessä pelaajien tuntemukseni on rajoittunut kahteen pelaajaan, Tony Romoon, eli siihen joka deittaili Jessica Simpsonia, ja Marion Barberiin. Barberin lempinimi on Barbaari, ja hän tekee nimensä mukaisesti pahaa jälkeä kentällä, se jäi peliä katsoessa mieleen. Rajoittuneen tietämykseni laajentamiseksi ensin pitää googlata, kuka tämä Dez Bryant oikein on. Ohhoh, oikein mukavannäköinen nuori mies. Kiva korvakoru. Tästähän voi tulla ihan mukavaa! Dallas Cowboysin ensimmäinen valinta college-tason jalkapallojoukkueesta tänä vuonna. Eli hyvä pelaaja koulussa, ja tunnustuksena siitä valittiin ensimmäisenä. Vähän niin kuin pesäpallossa, kun koulussa valittiin joukkueita, parhaat ekana (tai omat kaverit). Wide receiver, eli tarkoituksena ilmeisesti ottaa pallo kiinni? Täytyy tähän terminologiaan ilmeisesti paneutua vähän tarkemmin. No aikaahan tässä riittää, lomien jälkeisessä krapulassa kun rahat on loppu, ja niinpä aika menee mukavasti kotosalla.
Onneksi on muutakin kaikenlaista kivaa puuhaa, jota voi tehdä silloin, kun ei ole rahaa. Voi vaikka laittaa valokuvia kansioon! Viimeksi niitä tuli laiteltua vuonna 2006, joten eiköhän sieltä joku pinkka löydy. Se saattaa tosin olla vähän henkisesti raskasta, kun valokuvien selaaminen tuo mieleen kaikenlaisia muistoja avioliiton ajalta. Joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään. Ehkä parempi unohtaa se projekti. No siivota voi ainakin! McDonaldsin ilmaislelut ainakin saavat kyytiä, ja kaikki se pieni paperisilppu, joka jonkun luonnonoikun seurauksena aina valloittaa tytön koulupöydän. Jos oikein jaksaisi, niin sitä heittäisi kaikki parittomat barbinkengät pois, ei niillä kengillä kukaan kuitenkaan koskaan leiki. Varmaan sekin takia, että se toinen kenkä parista on imurin sisuksissa. Ja mistä niitä pikkuautoja kertyy? Joskus poika laski, että niitä oli varmaan 80. Amerikkalaista pröystäilykulttuuria sanon minä, varsinkin kuin niillä leikitään korkeintaan kolmella autolla kerrallaan. Pois pois pois, kun on kerran kurjaa ja köyhää, niin vedetään sitten samaa linjaa loppuun asti.
Mielikuvitusta voi myös kehittää silloin, kun rahat on loppu, vaikka leikkimällä leikkiä Kuinka saada rahat riittämään seuraavaan palkkapäivään. Pelin ensimmäinen vaihe on nimeltään Pakastimen inventaario. Kaukaa viisaana järkevä vanhempi on varautunut tällaiseen tilanteeseen säilömällä pakastimen kätköön jäänteitä menneiltä aterioilta. Nyt ei ole varaa nyrpistellä, vaan syödään sitä mitä löytyy. Pikaisen analyysin ja muinaisjäänteiden pois heittämisen (kala säilyy kuulemma 3kk pakastimessa, ja jos kala on ollut pakastimessa yli 6 kuukautta, se pitää heittää pois, sairastumisista tulee pitkä miinus) jälkeen tarkistetaan pistemäärä. Pisteitä saa sen mukaan, kuinka monta päivää pakastimeen kätketyillä jäänteillä pystyy ruokailemaan. Pelin pistemäärä tässä vaiheessa on aivan loistava! Ainakin viikko menee ihan kevyesti, ja ruoka on jopa hyvää: paria erilaista pataruokaa, tonnikalavuokaa, keittoja, jotain jossa näyttää olevan riisiä ja jotain vihanneksia, jauhelihapastakastiketta, kypsentämätöntä kanaa ja lihaa, joita ei tullut käytettyä kun pakkauskoko oli niin hurja. Leipää ja leivonnaisia löytyy niitäkin monta sorttia. Tuoreudesta ei ole takuuta, mutta kyllä pulla on aina pullaa, vaikka olisikin vähän vanhaa. Pelin seuraavassa vaiheessa tehdään sama inventaario jääkaapin ja ruokakaapin sisällöille. Miinusta tulee jääkaapista, joka oli valmiiksi melkein tyhjä. Maitoa sentään löytyy, ja kukkakaalia sekä perunoita. Plussaa tulee ruokakaapin sisällyksestä. Peruselintarvikkeiden määrä on vähintään tyydyttävä, osin jopa erittäin hyvä. Tässähän voisi ajankuluksi vaikka leipoa. Seuraavaksi pelissä tehdään menu seuraavaan palkkapäivään asti, pari viikkoa tässä tapauksessa. Pakastimen antimien lisäksi menuun ilmestyy riisipuuroa, hernekeittoa ja pannareita, makaronilaatikkoa (kaksi edellistä riittävät useammaksi päiväksi), jonkinsortin kanakastiketta, wokkia, muffinsseja, leipäkoneella tehtyä tuoretta leipää ja uuniperunoita. Huom. ei kalaruokaa tällä kertaa, nyt jää omegat saamatta. Ostoslista tehdään seuraavaksi, ja mitä lyhyempi ostoslista, sitä enemmän pisteitä. Herneitä, porkkanoita, makaronia, jauhelihaa, munia, kaurapuuroa, maitoa, hapankermaa. Tämähän ei kuulosta lainkaan pahalta, vaan päinvastoin herkulliselta ja jopa ajoittain terveelliseltä. Huutia annetaan sille elintasosairaudelle nimeltään ylipaino!
Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tämänhetkinen rahapula ei ole kaikki ihan itse aiheutettua. Tai no, itsehän ne rahat annoin pois, kun joku muu niitä tarvitsi sillä hetkellä kipeämmin. Kun yksinhuoltajaystävän rahat ovat totaalisen loppu eikä seuraavasta avustuksesta ole tietoa, tai kun ystävän auto pitää korjata, jotta hän voi käydä töissä, eikä rahaa ole korjaukseen, niin kunnon kristityn tulee auttaa. Siinä vaiheessa, kun tietää toisen epätoivoisesta tilanteesta tarkalleen, ei voi vakinaisen työpaikan ja siten turvatun tulolähteen omaava muuta tehdä kuin työntää rahat kouraan. Kävi kyllä mielessä vähän erään tällaisen tapauksen jälkeen, että omia kulutustottumuksiaan muokkaamalla voisi huomattavasti vaikuttaa omaan ahdinkoonsa. Ei se rahatilanne sillä parane, että aamupala haetaan Mäkkäristä. No kukin tavallaan, eletään säästäväisemmin ja onneksi on tuo budjetointi hallinnassa. Katsotaan sitten seuraavalla kerralla toisten tarpeita toisesta vinkkelistä. Kunhan kahvi riittää, niin kyllä tässä pärjäillään.
Rakkaudella,
Äiti
Nyt on täydellinen aika aloittaa jalkapallon seuraaminen. Harjoittelukausi (tai miksikä sitä sanotaan, en ole vielä ihan terminologian kanssa sinut) on nimittäin alkamassa. Joukkueet on virkistetty uusilla pelaajilla, ja joukkueiden harjoittelua seurataan mediassa analysoiden jokaisen pelaajan jokainen askel. Aloitan perehtymisen kotiseurastani Dallas Cowboysista. Pari ensimmäistä mediaviikkoa olen tainnut jo missata, mutta nyt on median pääpuheenaihe näköjään se, että Dez Bryant on loukannut nilkkansa, ja on ulkona pelistä. Tähän mennessä pelaajien tuntemukseni on rajoittunut kahteen pelaajaan, Tony Romoon, eli siihen joka deittaili Jessica Simpsonia, ja Marion Barberiin. Barberin lempinimi on Barbaari, ja hän tekee nimensä mukaisesti pahaa jälkeä kentällä, se jäi peliä katsoessa mieleen. Rajoittuneen tietämykseni laajentamiseksi ensin pitää googlata, kuka tämä Dez Bryant oikein on. Ohhoh, oikein mukavannäköinen nuori mies. Kiva korvakoru. Tästähän voi tulla ihan mukavaa! Dallas Cowboysin ensimmäinen valinta college-tason jalkapallojoukkueesta tänä vuonna. Eli hyvä pelaaja koulussa, ja tunnustuksena siitä valittiin ensimmäisenä. Vähän niin kuin pesäpallossa, kun koulussa valittiin joukkueita, parhaat ekana (tai omat kaverit). Wide receiver, eli tarkoituksena ilmeisesti ottaa pallo kiinni? Täytyy tähän terminologiaan ilmeisesti paneutua vähän tarkemmin. No aikaahan tässä riittää, lomien jälkeisessä krapulassa kun rahat on loppu, ja niinpä aika menee mukavasti kotosalla.
Onneksi on muutakin kaikenlaista kivaa puuhaa, jota voi tehdä silloin, kun ei ole rahaa. Voi vaikka laittaa valokuvia kansioon! Viimeksi niitä tuli laiteltua vuonna 2006, joten eiköhän sieltä joku pinkka löydy. Se saattaa tosin olla vähän henkisesti raskasta, kun valokuvien selaaminen tuo mieleen kaikenlaisia muistoja avioliiton ajalta. Joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään. Ehkä parempi unohtaa se projekti. No siivota voi ainakin! McDonaldsin ilmaislelut ainakin saavat kyytiä, ja kaikki se pieni paperisilppu, joka jonkun luonnonoikun seurauksena aina valloittaa tytön koulupöydän. Jos oikein jaksaisi, niin sitä heittäisi kaikki parittomat barbinkengät pois, ei niillä kengillä kukaan kuitenkaan koskaan leiki. Varmaan sekin takia, että se toinen kenkä parista on imurin sisuksissa. Ja mistä niitä pikkuautoja kertyy? Joskus poika laski, että niitä oli varmaan 80. Amerikkalaista pröystäilykulttuuria sanon minä, varsinkin kuin niillä leikitään korkeintaan kolmella autolla kerrallaan. Pois pois pois, kun on kerran kurjaa ja köyhää, niin vedetään sitten samaa linjaa loppuun asti.
Mielikuvitusta voi myös kehittää silloin, kun rahat on loppu, vaikka leikkimällä leikkiä Kuinka saada rahat riittämään seuraavaan palkkapäivään. Pelin ensimmäinen vaihe on nimeltään Pakastimen inventaario. Kaukaa viisaana järkevä vanhempi on varautunut tällaiseen tilanteeseen säilömällä pakastimen kätköön jäänteitä menneiltä aterioilta. Nyt ei ole varaa nyrpistellä, vaan syödään sitä mitä löytyy. Pikaisen analyysin ja muinaisjäänteiden pois heittämisen (kala säilyy kuulemma 3kk pakastimessa, ja jos kala on ollut pakastimessa yli 6 kuukautta, se pitää heittää pois, sairastumisista tulee pitkä miinus) jälkeen tarkistetaan pistemäärä. Pisteitä saa sen mukaan, kuinka monta päivää pakastimeen kätketyillä jäänteillä pystyy ruokailemaan. Pelin pistemäärä tässä vaiheessa on aivan loistava! Ainakin viikko menee ihan kevyesti, ja ruoka on jopa hyvää: paria erilaista pataruokaa, tonnikalavuokaa, keittoja, jotain jossa näyttää olevan riisiä ja jotain vihanneksia, jauhelihapastakastiketta, kypsentämätöntä kanaa ja lihaa, joita ei tullut käytettyä kun pakkauskoko oli niin hurja. Leipää ja leivonnaisia löytyy niitäkin monta sorttia. Tuoreudesta ei ole takuuta, mutta kyllä pulla on aina pullaa, vaikka olisikin vähän vanhaa. Pelin seuraavassa vaiheessa tehdään sama inventaario jääkaapin ja ruokakaapin sisällöille. Miinusta tulee jääkaapista, joka oli valmiiksi melkein tyhjä. Maitoa sentään löytyy, ja kukkakaalia sekä perunoita. Plussaa tulee ruokakaapin sisällyksestä. Peruselintarvikkeiden määrä on vähintään tyydyttävä, osin jopa erittäin hyvä. Tässähän voisi ajankuluksi vaikka leipoa. Seuraavaksi pelissä tehdään menu seuraavaan palkkapäivään asti, pari viikkoa tässä tapauksessa. Pakastimen antimien lisäksi menuun ilmestyy riisipuuroa, hernekeittoa ja pannareita, makaronilaatikkoa (kaksi edellistä riittävät useammaksi päiväksi), jonkinsortin kanakastiketta, wokkia, muffinsseja, leipäkoneella tehtyä tuoretta leipää ja uuniperunoita. Huom. ei kalaruokaa tällä kertaa, nyt jää omegat saamatta. Ostoslista tehdään seuraavaksi, ja mitä lyhyempi ostoslista, sitä enemmän pisteitä. Herneitä, porkkanoita, makaronia, jauhelihaa, munia, kaurapuuroa, maitoa, hapankermaa. Tämähän ei kuulosta lainkaan pahalta, vaan päinvastoin herkulliselta ja jopa ajoittain terveelliseltä. Huutia annetaan sille elintasosairaudelle nimeltään ylipaino!
Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tämänhetkinen rahapula ei ole kaikki ihan itse aiheutettua. Tai no, itsehän ne rahat annoin pois, kun joku muu niitä tarvitsi sillä hetkellä kipeämmin. Kun yksinhuoltajaystävän rahat ovat totaalisen loppu eikä seuraavasta avustuksesta ole tietoa, tai kun ystävän auto pitää korjata, jotta hän voi käydä töissä, eikä rahaa ole korjaukseen, niin kunnon kristityn tulee auttaa. Siinä vaiheessa, kun tietää toisen epätoivoisesta tilanteesta tarkalleen, ei voi vakinaisen työpaikan ja siten turvatun tulolähteen omaava muuta tehdä kuin työntää rahat kouraan. Kävi kyllä mielessä vähän erään tällaisen tapauksen jälkeen, että omia kulutustottumuksiaan muokkaamalla voisi huomattavasti vaikuttaa omaan ahdinkoonsa. Ei se rahatilanne sillä parane, että aamupala haetaan Mäkkäristä. No kukin tavallaan, eletään säästäväisemmin ja onneksi on tuo budjetointi hallinnassa. Katsotaan sitten seuraavalla kerralla toisten tarpeita toisesta vinkkelistä. Kunhan kahvi riittää, niin kyllä tässä pärjäillään.
Rakkaudella,
Äiti
No comments:
Post a Comment