Olet varmaan kuullut jonkun ihmettelevän, tai ihmetellyt itsekin, miksi ne amerikkalaiset eivät matkustele oman maansa ulkopuolella ja varsinkaan Eurooppaan. Silkkaa sivistymättömyyttä, sitä omaan napaan tuijottamista, ne kuvittelevat, että oma maa on maailman paras, eikä heidän tarvitse muista piitata. Niinpä. Olet varmaan kuullut myös sanonnan: ”Miksi mennä merta edemmäs kalaan”. Varmasti matkailu Eurooppaan on pitkälti kustannuskysymys, ihan niin kuin eurooppalaisille matkailu tännekin päin, mutta muutkin tekijät vaikuttavat asiaan.
Cancun Meksikossa on näille sama kuin Kanariansaaret suomalaiselle. Ei tästä ole aikaakaan, kun Meksikoon pääsi pelkkää ajokorttia vilauttamalla, eli passia ei lainkaan tarvittu. Lentokentällä erottaa kyllä ne Cancunin reissuun lähtevät businesskansasta samalla lailla kuin Helsinki-Vantaalla Kanarianporukan. Opiskeleva nuoriso rientää sinne kevätlomalla ansaitulle lomalle, ja matkustamista Cancuniin niinä viikkoina tietää tavallinen kansa vältellä. Karibian saaretkin – Jamaika, Dominikaaninen tasavalta, Bahamasaaret, Aruba, Barbados ja muut suomalaisille matkaoppaista tutut kohteet - ovat mukavan lähellä, siellä aurinko paistaa ja meno on leppoisaa, ellei sitten hurrikaani satu kohdalle. Karibianmerellä seilaa myös lukemattomia risteilyaluksia, jotka pysähtyvät pikkusaarilla. Sellaiseen viikon reissun olen nähnyt tarjouksessa $700. Ei paha hinta, kun siihen kuuluu täysi ylöspito loistoristeilijällä, auringonpaiste ja pikku pyrähdykset saarten rannassa uiskentelemassa ja rentoutumassa palmun alla valkoisella hiekalla.
Entäpä kotimaanmatkailu? Jos merenrantaan kaipaa, niin sitä rantaviivaa löytyy täältä sekä idästä, lännestä että etelästä (ja siitä etelän rannastakin vain osa öljyyntyi). Vuoristoa löytyy talviurheilijoille. Kulttuuria löytyy ympäri maata, jokaisella osavaltiolla on oma historiansa, omat erityispiirteensä, omat kulttuuriset piirteensä. Jokainen vierailemani osavaltio on ollut ihan erilainen kuin naapurinsa, ja yhden osavaltion sisällä on paikkakuntien välillä eroa kuin Helsingillä ja Iisalmella konsanaan. Kalifornian kauniit rannat yhdistettynä vuoristoon, sekä kaikki ne kuvankauniit ihmiset jotka ovat kuin suoraan elokuvista tai tv-sarjoista, ovat täydellisen erilaisia kuin esimerkiksi Memphis, Tennessee, tasaista maata Mississippijoen varrella, rento kaupunki, joka elää bluesmusiikin ja Elviksen muiston ympärillä. Jos bluesia rakastaa, Memphisissä siitä voi nauttia pelkästään kävelemällä katuja ja kuuntelemalla ravintoloiden sisältä tai puistoista kantautuvia säveliä. Florida puolestaan on mielenkiintoinen, siellä keski-ikä on selkeästi korkeampi kuin missään muualla täällä, missä olen käynyt. Sveitsin Alpeille ei tarvitse lähteä, kun mantereen keskellä kohoaa huima vuoristo, jossa toinen toistaan ihanampia rinteitä ja vuoristokyliä. Eurooppalaisille tuntemattomampia matkailuhelmiä täältä löytyy myös paljon. Hot Springs Arkansasissa on ihana idyllinen kaupunki, jossa on kuumia lähteitä, ja varmaan ainakin pari sataa vuotta vanhoja kylpylöitä, joiden jotkut laitteet vaikuttavat vähintään kidutusvälineiltä, ja joissa on oikeat kylvettäjät paikalla. Hot Springs oli aikoinaan mafiosojen suosima lomakohde. Kaupunki on omistautunut hyvinvoinnille, ja joka kulmassa tarjotaan hierontaa, parihierontaa, kuumakivihoitoja, kasvohoitoja, ja läheisten järvien rannoilla on lomakyliä, jotka menestyvät virkistäytymään tulleiden turistien ansiosta. San Antonio Teksasissa on ehdoton suosikkikaupunkini. Siitä en ollut ikinä kuullutkaan ennen tänne saapumistani, ja niin olikin ihmetykseni suuri, kun ensimmäistä kertaa kaupungissa poikkesin. Kaupunkia halkovat kanavat, ja tunnelma oli paikoittain vähän niin kuin Venetsiassa. Ei tosin niin paljon historiaa ympärillä, koska kaupunki ei ole niin vanha, mutta ihanat kadut ja ravintolat ihan kanavan varrella. Ja ihmiset niin paljon ystävällisempiä, kuin töykeässä Venetsiassa. Jos olet Venetsiassa käynyt, tiedät kyllä, mistä puhun!
Tänä kesänä lähdin lasten kanssa kirkkomme järjestämälle yksinhuoltajaperheiden leirille Coloradoon. Tässä vaiheessa pitää tehdä tiettäväksi, että kirkko ei ole jähmeä luterilainen kirkko, vaan paikallinen laitos, ja tästä varmasti lisää myöhemmässä blogissa. Mukanamme reissussa samassa autossa oli toinen yksinhuoltajaäiti, ja hänen tyttärensä. Koska monet kirkon piirissä olevat yksinhuoltajat ovat vähävaraisia, kirkko ja sen jäsenet avustavat tarpeessa olevia, ja monelle tällainen reissu olisi ilman taloudellista apua mahdoton. Ihmisten hyväsydämisyys on todella koskettavaa, heidän panostuksellaan niin moni perhe on päässyt viettämään aikaa yhdessä, pakenemaan viikoksi pois ahdistavasta arjesta, jota varjostavat rahapula, työttömyys, velkojat, ongelmat ex:n kanssa. Ajomatka kesti kahdeksan tuntia suuntaansa, ja se oli mielenkiintoinen kulttuurien kohtaaminen. Se valaisi vielä tarkemmin sitä vastakkainasettelua heikkoihin lähtökohtiin syntyessä versus syntyessä etuoikeutettuihin oloihin. Huumet, päihteet, alkoholismi, lasten hyväksikäyttö, työttömyys, ainainen rahapula, ikuinen taistelu lasten elatuksen ja hyvinvoinnin puolesta eivät ole omassa elämässäni läsnä, ja niiden aiheuttamaa tuskaa on vaikea ymmärtää. Kurjuuden kierteeseen syntyneeltä on vaikea päästä sieltä pois. Kaikki voimat taistelevat sitä vastaan. Ja silti tällaisilta ihmisiltä löytyy uskomatonta sisua ja taistelutahtoa. Opiskellaan ja tehdään töitä samaan aikaan, koetetaan kasvattaa yksinhuoltajana lapsia siinä ohessa, pitää huolta siitä, että heistä tulee kunnon kansalaisia, joilla on eväät parempaan elämään kuin itsellä on ollut. Ihailtavaa luonteen lujuutta.
Coloradon vuoristoon kokoontui siis sekalainen sakki erilaisia perheitä eri puolilta maata. Mielenkiintoista oli kuunnella erilaisia selviytymistarinoita ja ammentaa niistä itselleen voimaa. Lapset saivat leikkiä vuorten rinteillä vapaasti keskenään, samaistua toisiin yksinhuoltajaperheiden lapsiin, tukeutua leirin ihaniin vapaaehtoistyöntekijöihin. Parasta reissusta oli kiireisen äidin mielestä se, että leirillä oli täysi ylöspito, kolme herkullista ateriaa päivässä tarjoiltuna nenän eteen. Kaunis ja erilainen luonto oli mahtava kokemus, ohut ilma oma haasteensa, vuoret upeita piirtyessään sinistä taivasta vasten, vuoripuroissa sulaneen lumen jääkylmä vesi, metsän eläimet lukuisia. Vuorella hiljentyminen latasi akut pitkäksi aikaa, ja laittoi arvostamaan sitä kaikkea, mikä omassa elämässä on niin hyvin. Kunpa sitä pystyisi aina välillä pysähtymään ja muistamaan sen kiitollisuuden tunteen, mitä tämän tajuaminen sai aikaan. Asiat ovat meillä tosi hyvin.
Cancun Meksikossa on näille sama kuin Kanariansaaret suomalaiselle. Ei tästä ole aikaakaan, kun Meksikoon pääsi pelkkää ajokorttia vilauttamalla, eli passia ei lainkaan tarvittu. Lentokentällä erottaa kyllä ne Cancunin reissuun lähtevät businesskansasta samalla lailla kuin Helsinki-Vantaalla Kanarianporukan. Opiskeleva nuoriso rientää sinne kevätlomalla ansaitulle lomalle, ja matkustamista Cancuniin niinä viikkoina tietää tavallinen kansa vältellä. Karibian saaretkin – Jamaika, Dominikaaninen tasavalta, Bahamasaaret, Aruba, Barbados ja muut suomalaisille matkaoppaista tutut kohteet - ovat mukavan lähellä, siellä aurinko paistaa ja meno on leppoisaa, ellei sitten hurrikaani satu kohdalle. Karibianmerellä seilaa myös lukemattomia risteilyaluksia, jotka pysähtyvät pikkusaarilla. Sellaiseen viikon reissun olen nähnyt tarjouksessa $700. Ei paha hinta, kun siihen kuuluu täysi ylöspito loistoristeilijällä, auringonpaiste ja pikku pyrähdykset saarten rannassa uiskentelemassa ja rentoutumassa palmun alla valkoisella hiekalla.
Entäpä kotimaanmatkailu? Jos merenrantaan kaipaa, niin sitä rantaviivaa löytyy täältä sekä idästä, lännestä että etelästä (ja siitä etelän rannastakin vain osa öljyyntyi). Vuoristoa löytyy talviurheilijoille. Kulttuuria löytyy ympäri maata, jokaisella osavaltiolla on oma historiansa, omat erityispiirteensä, omat kulttuuriset piirteensä. Jokainen vierailemani osavaltio on ollut ihan erilainen kuin naapurinsa, ja yhden osavaltion sisällä on paikkakuntien välillä eroa kuin Helsingillä ja Iisalmella konsanaan. Kalifornian kauniit rannat yhdistettynä vuoristoon, sekä kaikki ne kuvankauniit ihmiset jotka ovat kuin suoraan elokuvista tai tv-sarjoista, ovat täydellisen erilaisia kuin esimerkiksi Memphis, Tennessee, tasaista maata Mississippijoen varrella, rento kaupunki, joka elää bluesmusiikin ja Elviksen muiston ympärillä. Jos bluesia rakastaa, Memphisissä siitä voi nauttia pelkästään kävelemällä katuja ja kuuntelemalla ravintoloiden sisältä tai puistoista kantautuvia säveliä. Florida puolestaan on mielenkiintoinen, siellä keski-ikä on selkeästi korkeampi kuin missään muualla täällä, missä olen käynyt. Sveitsin Alpeille ei tarvitse lähteä, kun mantereen keskellä kohoaa huima vuoristo, jossa toinen toistaan ihanampia rinteitä ja vuoristokyliä. Eurooppalaisille tuntemattomampia matkailuhelmiä täältä löytyy myös paljon. Hot Springs Arkansasissa on ihana idyllinen kaupunki, jossa on kuumia lähteitä, ja varmaan ainakin pari sataa vuotta vanhoja kylpylöitä, joiden jotkut laitteet vaikuttavat vähintään kidutusvälineiltä, ja joissa on oikeat kylvettäjät paikalla. Hot Springs oli aikoinaan mafiosojen suosima lomakohde. Kaupunki on omistautunut hyvinvoinnille, ja joka kulmassa tarjotaan hierontaa, parihierontaa, kuumakivihoitoja, kasvohoitoja, ja läheisten järvien rannoilla on lomakyliä, jotka menestyvät virkistäytymään tulleiden turistien ansiosta. San Antonio Teksasissa on ehdoton suosikkikaupunkini. Siitä en ollut ikinä kuullutkaan ennen tänne saapumistani, ja niin olikin ihmetykseni suuri, kun ensimmäistä kertaa kaupungissa poikkesin. Kaupunkia halkovat kanavat, ja tunnelma oli paikoittain vähän niin kuin Venetsiassa. Ei tosin niin paljon historiaa ympärillä, koska kaupunki ei ole niin vanha, mutta ihanat kadut ja ravintolat ihan kanavan varrella. Ja ihmiset niin paljon ystävällisempiä, kuin töykeässä Venetsiassa. Jos olet Venetsiassa käynyt, tiedät kyllä, mistä puhun!
Tänä kesänä lähdin lasten kanssa kirkkomme järjestämälle yksinhuoltajaperheiden leirille Coloradoon. Tässä vaiheessa pitää tehdä tiettäväksi, että kirkko ei ole jähmeä luterilainen kirkko, vaan paikallinen laitos, ja tästä varmasti lisää myöhemmässä blogissa. Mukanamme reissussa samassa autossa oli toinen yksinhuoltajaäiti, ja hänen tyttärensä. Koska monet kirkon piirissä olevat yksinhuoltajat ovat vähävaraisia, kirkko ja sen jäsenet avustavat tarpeessa olevia, ja monelle tällainen reissu olisi ilman taloudellista apua mahdoton. Ihmisten hyväsydämisyys on todella koskettavaa, heidän panostuksellaan niin moni perhe on päässyt viettämään aikaa yhdessä, pakenemaan viikoksi pois ahdistavasta arjesta, jota varjostavat rahapula, työttömyys, velkojat, ongelmat ex:n kanssa. Ajomatka kesti kahdeksan tuntia suuntaansa, ja se oli mielenkiintoinen kulttuurien kohtaaminen. Se valaisi vielä tarkemmin sitä vastakkainasettelua heikkoihin lähtökohtiin syntyessä versus syntyessä etuoikeutettuihin oloihin. Huumet, päihteet, alkoholismi, lasten hyväksikäyttö, työttömyys, ainainen rahapula, ikuinen taistelu lasten elatuksen ja hyvinvoinnin puolesta eivät ole omassa elämässäni läsnä, ja niiden aiheuttamaa tuskaa on vaikea ymmärtää. Kurjuuden kierteeseen syntyneeltä on vaikea päästä sieltä pois. Kaikki voimat taistelevat sitä vastaan. Ja silti tällaisilta ihmisiltä löytyy uskomatonta sisua ja taistelutahtoa. Opiskellaan ja tehdään töitä samaan aikaan, koetetaan kasvattaa yksinhuoltajana lapsia siinä ohessa, pitää huolta siitä, että heistä tulee kunnon kansalaisia, joilla on eväät parempaan elämään kuin itsellä on ollut. Ihailtavaa luonteen lujuutta.
Coloradon vuoristoon kokoontui siis sekalainen sakki erilaisia perheitä eri puolilta maata. Mielenkiintoista oli kuunnella erilaisia selviytymistarinoita ja ammentaa niistä itselleen voimaa. Lapset saivat leikkiä vuorten rinteillä vapaasti keskenään, samaistua toisiin yksinhuoltajaperheiden lapsiin, tukeutua leirin ihaniin vapaaehtoistyöntekijöihin. Parasta reissusta oli kiireisen äidin mielestä se, että leirillä oli täysi ylöspito, kolme herkullista ateriaa päivässä tarjoiltuna nenän eteen. Kaunis ja erilainen luonto oli mahtava kokemus, ohut ilma oma haasteensa, vuoret upeita piirtyessään sinistä taivasta vasten, vuoripuroissa sulaneen lumen jääkylmä vesi, metsän eläimet lukuisia. Vuorella hiljentyminen latasi akut pitkäksi aikaa, ja laittoi arvostamaan sitä kaikkea, mikä omassa elämässä on niin hyvin. Kunpa sitä pystyisi aina välillä pysähtymään ja muistamaan sen kiitollisuuden tunteen, mitä tämän tajuaminen sai aikaan. Asiat ovat meillä tosi hyvin.
Rakkaudella,
Äiti
No comments:
Post a Comment