Taas napsahti, nimittäin yksi ikävuosi lisää. Itse olen sitä mieltä, että olen ikinuori, mutta välillä ympäristö ei ole ihan samaa mieltä. Lapset pyörittelevät silmiään ennen vanhaan -tarinoille, kun telkkarissa oli vain kaksi mustavalkoista kanavaa, lastenohjelmien kohokohta oli Pikkukakkonen, kun ei ollut kännyköitä, pyöräilykypäriä tai tietokoneita, ja leluina vain käpylehmiä. Mommy, you’re weird!
Sukupolvien välinen kuilu rupesi pahasti rassaamaan tässä pari viikkoa sitten, kun olin naapurin rouvan syntymäpäiväjuhlilla. Naapurit ovat nuori lapseton pariskunta, ja nauttivat elämästään täysin rinnoin. Niin kuin pitääkin, siinä iässä. Ei sitä silloin nuorena, siis nuorempana, ollut huolen häivää. Elämä oli juhlaa vaan, rientoja ja myöhäisiä aamuheräämisiä. Muistan vieläkin hämärästi sen ajan, kun sain nukkua viikonloppuina aamuisin pitkään. Toista se on nyt. Arkiaamuisin kello pärähtää 5.30, ja viikonloppuisin nuoriso, mukaan lukien uhittelevassa murrosiässä oleva koira, pitää huolen siitä, että seitsemää pidempään ei nukuta, ikinä. Ei silloin ollut huolen häivää, ei tarvinnut murehtia lapsettomuudesta, lasten terveydestä ja hyvinvoinnista, toimeentulosta, avioerosta, eron vaikutuksesta lapsen mielenterveyteen ja tulevaisuuteen, synnytyksen jälkeisen masennuksen negatiivisia vaikutuksia lapsen kehitykseen eikä muista sellaisista elämän murheista, joista ei nuorena, siis nuorempana, ollut aavistustakaan. No tämä vuodatus ei nyt kuitenkaan ollut se varsinainen aihe, joka johdatti minut sukupolvien kuilun partaalle, vaan seuraava tilanne.
Juhlissa oli vieraana minua 10 vuotta nuorempi naishenkilö, jonka seuraelämä kuulosti hyvinkin vilkkaalta. Deittailu täälläkin ymmärtääkseni on vähemmän vakavaa kuin se, mihin olin nuoruudessa, tai nuoremmuudessa, ollessani Suomessa tottunut. Tärkeää on, että on seuraelämää ja deitsejä vähintään kerran viikossa. Seuraelämän vilkkaudesta nyt kuitenkin viis, pointti oli se, että kyseinen neiti on jäsenenä noin kolmessa online dating –palvelussa. Match.com, sigles.net ja silleen. Tämän seurauksena deittejä kuulosti olevan useampanakin päivänä viikossa, ja pientä säpinää ja tekstailua useamman miehen kanssa samanaikaisesti. Puhelimesta vain kuului bling – se oli Robert - bling – Mike – bling – Will. Neiti oli pyörinyt niin paljon eri online dating –sivuilla, että yöelämässä olleessaan tunnisti ihmisiä baarissa: ahaa, match.com, tuon tsekkasin ja se vaikutti söpöltä, singles.net ja jyrkkä eeeiiiii! Koominen tilanne oli tullut, kun kumpikin osapuoli oli tunnistanut toisensa ravintolassa nettisivujen perusteella, koskaan toisiaan henkilökohtaisesti ennen tapaamatta. Ja luonnollisesti kummatkin olivat silloin olleet omilla tahoillaan deiteillä täysin toisten ihmisten kanssa. Siinä oli sitten vaan kuulemma iloisesti nyökätty yhteisen tunnistuksen merkiksi. Toinen koominen tilanne oli ollut se, että yhdellä sivustolla neiti oli hylännyt yhden kandidaatin, mutta toisen sivuston kautta oli sitten päätynytkin deitille hänen kanssaan. Yllätys oli ollut ilmeisesti hieman epämiellyttävä. Heidän ikäluokassaan kuulemma nettideittailu on tosi yleistä, ja on kuulemma mukavaa, kun pystyy sellaisen peruskarsinnan tekemään jo online. Tämän seulonnan ymmärrän kyllä, mukavampaa sitä on kotioloissa karsia suurimman osan potentiaalisista ääliöistä, kuin joutua baarissa heidän humalaisen kähmintänsä uhriksi. Mutta toisaalta, kun etsii seuraa vain kapealta sektorilta, voi monta helmeä mennä sivu suun. Niin se maailma on meikäläisen nuoruudesta, tai siis nuoremmuudesta muuttunut.
Naisethan eivät täällä sitten deitillä ollessaan mitään deiteistä aiheutuvia kuluja maksa, mikä kuulostaa näin ikäihmisestä varsin mukavalta. Kunnon herrasmiehen kuuluu avata autonovet, HUOM SUOMEN MIEHET! AVATA AUTONOVET!!!, ja automaattisesti tehdä maksusuoritus ravintolapalveluita tarjoavalle taholle ja jättää samalla tippi, joka ei jätä seuralaista häpeään. Jos oheisen kaavan mukaan ei mies etene, täytyy olla aikamoinen maailmat valloittava hurmuri, jotta seuraavalle deitille pääsee. Naisten tehtävänä on sitten näyttää nätiltä ja olla hyvää seuraa, ja ulkonäköön ja esiintymistaitoon täällä kiinnitetäänkin paljon huomiota. Jossain väestönosassa täällä on erään ko. väestönosaan kuuluvan ystäväni mukaan hyvinkin yleistä se, että sitten kun avioero on selvä, niin sitten mennään kirurgin vastaanotolle ja tehdään ‘boob job’ eli laitatetaan tekorinnat, jotta markkina-arvo nousee, ainakin sen kuppikoon tai parin verran. Tätä kertoessaan hän katsahti suhteellisen säälivästi allekirjoittaneen rintavarustusta kohti, joka kahden lapsen imetyksen jälkeen on kutistunut kuppikokoon A. Täytyy varmaan etsiä joku luomuihmisten nettisivusto, jotta tuo seuraelämä vilkastuisi!
Niin se on elämä ihmeellistä. Vuodet vierivät ja sitä oppii kaikenlaista uutta vielä vanhanakin. Maailmankuva avartuu päivä päivältä kun vaan pitää silmät auki ja kuuntelee mitä toisilla on sanottavana.
Seuraavanakin vuonna maailman menoa ihmetellessä
Rakkaudella,
Äiti
Sukupolvien välinen kuilu rupesi pahasti rassaamaan tässä pari viikkoa sitten, kun olin naapurin rouvan syntymäpäiväjuhlilla. Naapurit ovat nuori lapseton pariskunta, ja nauttivat elämästään täysin rinnoin. Niin kuin pitääkin, siinä iässä. Ei sitä silloin nuorena, siis nuorempana, ollut huolen häivää. Elämä oli juhlaa vaan, rientoja ja myöhäisiä aamuheräämisiä. Muistan vieläkin hämärästi sen ajan, kun sain nukkua viikonloppuina aamuisin pitkään. Toista se on nyt. Arkiaamuisin kello pärähtää 5.30, ja viikonloppuisin nuoriso, mukaan lukien uhittelevassa murrosiässä oleva koira, pitää huolen siitä, että seitsemää pidempään ei nukuta, ikinä. Ei silloin ollut huolen häivää, ei tarvinnut murehtia lapsettomuudesta, lasten terveydestä ja hyvinvoinnista, toimeentulosta, avioerosta, eron vaikutuksesta lapsen mielenterveyteen ja tulevaisuuteen, synnytyksen jälkeisen masennuksen negatiivisia vaikutuksia lapsen kehitykseen eikä muista sellaisista elämän murheista, joista ei nuorena, siis nuorempana, ollut aavistustakaan. No tämä vuodatus ei nyt kuitenkaan ollut se varsinainen aihe, joka johdatti minut sukupolvien kuilun partaalle, vaan seuraava tilanne.
Juhlissa oli vieraana minua 10 vuotta nuorempi naishenkilö, jonka seuraelämä kuulosti hyvinkin vilkkaalta. Deittailu täälläkin ymmärtääkseni on vähemmän vakavaa kuin se, mihin olin nuoruudessa, tai nuoremmuudessa, ollessani Suomessa tottunut. Tärkeää on, että on seuraelämää ja deitsejä vähintään kerran viikossa. Seuraelämän vilkkaudesta nyt kuitenkin viis, pointti oli se, että kyseinen neiti on jäsenenä noin kolmessa online dating –palvelussa. Match.com, sigles.net ja silleen. Tämän seurauksena deittejä kuulosti olevan useampanakin päivänä viikossa, ja pientä säpinää ja tekstailua useamman miehen kanssa samanaikaisesti. Puhelimesta vain kuului bling – se oli Robert - bling – Mike – bling – Will. Neiti oli pyörinyt niin paljon eri online dating –sivuilla, että yöelämässä olleessaan tunnisti ihmisiä baarissa: ahaa, match.com, tuon tsekkasin ja se vaikutti söpöltä, singles.net ja jyrkkä eeeiiiii! Koominen tilanne oli tullut, kun kumpikin osapuoli oli tunnistanut toisensa ravintolassa nettisivujen perusteella, koskaan toisiaan henkilökohtaisesti ennen tapaamatta. Ja luonnollisesti kummatkin olivat silloin olleet omilla tahoillaan deiteillä täysin toisten ihmisten kanssa. Siinä oli sitten vaan kuulemma iloisesti nyökätty yhteisen tunnistuksen merkiksi. Toinen koominen tilanne oli ollut se, että yhdellä sivustolla neiti oli hylännyt yhden kandidaatin, mutta toisen sivuston kautta oli sitten päätynytkin deitille hänen kanssaan. Yllätys oli ollut ilmeisesti hieman epämiellyttävä. Heidän ikäluokassaan kuulemma nettideittailu on tosi yleistä, ja on kuulemma mukavaa, kun pystyy sellaisen peruskarsinnan tekemään jo online. Tämän seulonnan ymmärrän kyllä, mukavampaa sitä on kotioloissa karsia suurimman osan potentiaalisista ääliöistä, kuin joutua baarissa heidän humalaisen kähmintänsä uhriksi. Mutta toisaalta, kun etsii seuraa vain kapealta sektorilta, voi monta helmeä mennä sivu suun. Niin se maailma on meikäläisen nuoruudesta, tai siis nuoremmuudesta muuttunut.
Naisethan eivät täällä sitten deitillä ollessaan mitään deiteistä aiheutuvia kuluja maksa, mikä kuulostaa näin ikäihmisestä varsin mukavalta. Kunnon herrasmiehen kuuluu avata autonovet, HUOM SUOMEN MIEHET! AVATA AUTONOVET!!!, ja automaattisesti tehdä maksusuoritus ravintolapalveluita tarjoavalle taholle ja jättää samalla tippi, joka ei jätä seuralaista häpeään. Jos oheisen kaavan mukaan ei mies etene, täytyy olla aikamoinen maailmat valloittava hurmuri, jotta seuraavalle deitille pääsee. Naisten tehtävänä on sitten näyttää nätiltä ja olla hyvää seuraa, ja ulkonäköön ja esiintymistaitoon täällä kiinnitetäänkin paljon huomiota. Jossain väestönosassa täällä on erään ko. väestönosaan kuuluvan ystäväni mukaan hyvinkin yleistä se, että sitten kun avioero on selvä, niin sitten mennään kirurgin vastaanotolle ja tehdään ‘boob job’ eli laitatetaan tekorinnat, jotta markkina-arvo nousee, ainakin sen kuppikoon tai parin verran. Tätä kertoessaan hän katsahti suhteellisen säälivästi allekirjoittaneen rintavarustusta kohti, joka kahden lapsen imetyksen jälkeen on kutistunut kuppikokoon A. Täytyy varmaan etsiä joku luomuihmisten nettisivusto, jotta tuo seuraelämä vilkastuisi!
Niin se on elämä ihmeellistä. Vuodet vierivät ja sitä oppii kaikenlaista uutta vielä vanhanakin. Maailmankuva avartuu päivä päivältä kun vaan pitää silmät auki ja kuuntelee mitä toisilla on sanottavana.
Seuraavanakin vuonna maailman menoa ihmetellessä
Rakkaudella,
Äiti
No comments:
Post a Comment