Miksi monet hyvät miehet ovat köyhiä

Edellisen vakavamielisen pohdiskelun jälkeen vähän kevyempään aiheeseen, kun on punkkulasikin kerran lauantai-illan kunniaksi juotu, ja juttu luistaa. Mieltäni on nimittäin askarruttanut jo jonkin aikaa se, että miksi hyvät miehet ovat köyhiä. Kaiken todennäköisyyden mukaan ylimpään tuloluokkaan on myös kertynyt hyviä miesyksilöitä, ja alimpaan tuloluokkaan niitä, joita ei olisi koskaan toivonut tapaavansa. Ja koska tämä ei ole eksaktia tiedettä, niin kenenkään ei tule mieltään pahoittaman tästä pohdiskelusta, vaan on huomioitava, että tämä miesotos kattaa osan omaan henkilökohtaiseen ystäväpiiriini tällä hetkellä kuuluvista miehistä, yhdistäen nämä vallalla oleviin stereotypioihin.

Aloitetaan hyvän miehen määritelmällä. Jokaisella meistä on varmasti oma listansa niistä luonteenpiirteistä, jotka kuvaavat hyvää miestä, ja tässä muutama yleisesti tunnettu asia: Hyvä mies ei ole väkivaltainen, alkoholisti tai narkkari. Hyvä mies on uskollinen, huomaavainen, ystävällinen ja kohtelias. Hyvä mies tekee työnsä ja kantaa vastuunsa. Naisille tärkeitä ominaisuuksia ovat miehekäs, hauska, romanttinen, ja muistaa merkkipäivät. Kun kaivaudutaan näiden yleisesti tunnettujen ominaisuuksien ja itsestäänselvyyksien alle, alkaa tulla esille enemmän ominaisuuksia, jotka ovat erilailla tärkeitä eri ihmisille. Omaan listaani on tullut lisäksi seuraavia ominaisuuksia: pitää huolta perheestään, viettää aikaa perheensä kanssa, on kiinnostunut perheen jäsenten elämästä, tekemisistä, ajatuksista, on hyvä isä ja roolimalli lapsilleen, osoittaa lapsilleen, että rakastaa näitä. Oheiset asiat eivät mielessä käyneet sinkkuaikana. Muita minulle tärkeitä ominaisuuksia ovat hyväsydämisyys ja empatiakyky, positiivinen luonne ja elämänasenne, auttamishalu, halu tehdä hyvää, epäitsekkyys, terve maalaisjärki päässä, kärsivällisyys, kuuntelutaito, periksiantamattomuus, sisäinen ryhti ja itseluottamus. No johan oli toivelista! Jos joku tätä lukee ja kokee täyttävänsä vaatimukset, niin ota yhteyttä allekirjoittaneeseen, hakemuksia vastaanotetaan! Ylipaino ja hiustenlähtö ei este, kerjäläisen kelkannarut älkööt vaivautuko.

…Tulikohan yksi viinilasi liikaa…

Nyt stereotypioiden kimppuun, halusin siis pohdiskella vastakkainasettelua köyhä mies – rikas mies, ymmärtäen tietysti, että molemmissa ryhmissä on sekä hyviä että huonoja yksilöitä. Mutta kun stereotypioiden pohdiskelu on vaan niin mukavaa, melkein kuin juoruilu tai leimaaminen koko kansakunta yhdellä yleiskattavalla totuudella – ruotsalaiset- , niin pitäydymme stereotypioissa yksilötasolle paneutumatta. Kuvitelkaahan mielessänne rikas mies. Kiireinen, menestyvä maailmanvalloittaja, kylmäverinen ja sydämetön oman edun tavoittelija, pilviä hipova palkka, räätälöity puku päällä, kännykkä korvalla, Mersu ja kiillotetut nahkakengät, kotona valkoisessa omakotitalossa vaimo ja lapset, vaimolla kashmirneule yllä, helmet kaulassa ja lasillinen (pullollinen) vuosikertaviiniä lasissa, odottaen miestään kotiin neuvottelusta, asiakastapaamisesta, konferenssista ulkomailla. Rikkaan miehen maailmaan ei mahdu monta muuta asiaa kuin menestyminen, valta, status, rikastuminen lisää, oman egon pönkittäminen, kulutus, mammona, ulkoiset puitteet. Muut ihmiset ovat olemassa vain häntä varten. Perhe, no sehän kuuluu olla. Lapset - älkää häiritkö isiä, isillä on paljon töitä.

Entäpä köyhä mies. Mies, jolla on paljon ollut, mutta sitten paljon on otettu pois, voi olla yllättävän nöyrä. Tämä nöyryys lannoittaa hyvän miehen luonteenpiirteitä. Mies on ryhtynyt ajattelemaan itseään osana isoa kokonaisuutta, ei yksittäisenä toimijana, jonka tehtävänä on porskuttaa eteenpäin muita huomioimatta. Hänellä ei ole rahaa tuhlata elämän turhuuksiin, vaan on pakko paneutua niihin elämän asioihin, jotka oikeasti tuovat onnea, mutta jotka usein hukkuvat kulutuksen ja hektisen elämän pyörteisiin. Lasten menettämisen pelko on muuttanut miestä niin, että hän on läsnä lapsilleen, ja opastaa heitä kärsivällisesti elämän tiellä, antaa heille kaikkensa, tekee kaikkensa heidän puolesta. Hän on avulias, sillä on joutunut itsekin nöyrtymään ja turvautumaan apuun, ja ymmärtää avun tarvitsijoiden vaikean tilanteen. Hän auttaa auttamisen ilosta. Hän on nöyrtymisen myötä pehmennyt ja avautunut muiden tunteille ja tarpeille. Hän on joutunut myöntämään itselleen, että ei olekaan aina oikeassa, ja oppinut tekemään kompromisseja ja uhrauksia toisten hyväksi. Arvostamaan läheisiä, jotka ovat mukana elämän myötä- ja vastamäessä.

Eikö tullutkin vedettyä aika hyvät stereotypiat? Mutta vakavasti. Nöyryys on hyvä elämänkoulun opettaja. Nöyräksi on aika hankala oppia, jos elämä on ollut pelkkää uraputkea, menestystä, Mersuja, mammonaa, statusta, bonuksia, oman edun tavoittelua ja toisten hyväksikäyttöä. Vastoinkäymiset palauttavat meitä maan pinnalle ja pakottavat huomaamaan, mikä elämässä on tärkeää – läheiset ihmiset ja se, että heillä on kaikki hyvin, ja toisten auttaminen. Hyviä ihmisiä löytyy ilman köyhyyden ja kurjuuden läpikäyntiäkin, eikä köyhyys yksinään tee ketään hyväksi ihmiseksi. Joskus se vain avaa silmiä asioille, joita muuten ei välttämättä tule huomattua.

Rakkaudella,
Äiti